JUHA METSO

Juha Metso
(b. 1965, Kymi)
Currently based: St Petersburg, Russia

Mustanvalkoista, heltanpunaista
Juha Metson valokuvat ovat herättäneet huomiota niin kauan kuin niitä on esitetty lehdissä, kirjoissa ja näyttelyissä. Hän näyttää aina innostuneen ja vaikuttuneen siitä, mikä on useimpien mielestä epäkiinnostavaa tai liian monimutkaista ja vaikeaa toteutettavaksi. Hän kykenee luovaan yhteistyöhön sellaisten persoonallisuuksien kanssa, joita monet eivät voi sietää tai ainakin kiertävät kaukaa, koska pitävät näitä mahdottomina.

Metso ei ole mikään sipistelijä, ei ikinä; pikemminkin hän on hurja ja rosoinen. Karhea vetää häntä puoleensa. Metso ei estetisoi, vaan toimii, valokuvaa. Siksi on hämmentävää ja melkein mystistä havaita, miten Metson kuvissa rujo muuttuu herkäksi ja kivenkova haavoittuvaksi. Hänen kuvansa naurattavat, mutta samalla ne itkettävät, itkettävät ja raastavat sydänjuuria niin, että melkein hävettää.

Metso on profiloitunut tarinankertojaksi sekä journalistisilla kuvareportaaseillaan että laajemmilla kuvaesseillään. Työn tulokset päätyvät usein esitettäväksi yhdessä kirjoitetun kielen kanssa.

Kuten historiasta hyvin tiedämme, kuvilla on valta muokata käsityksiämme olemassa olevasta. Tämä valta on sitä suurempi, mitä vaikuttavampia kuvat ovat, mitä vähemmän vaihtoehtoisia kuvia olemme nähneet, ja mitä vähemmän aiheesta muutoin tiedämme. Kun Into Konrad Inha matkusti kesällä 1894 valokuvaamassa Vienan Karjalaa, hän tuskin aavisti, että jälkipolvet rakentaisivat mielikuvansa Kalevalan laulumaista nimenomaan hänen valintojensa varaan. Tämä tuli mahdolliseksi monesta samaan aikaan vaikuttaneesta syystä: Inha kuului Karjalan valokuvaajien ensimmäiseen tuotteliaaseen sukupolveen, hänen kuvansa olivat sekä teknisesti taitavia, sisällöltään näkemyksellisiä että esteettisesti ehjiä, ja hänen työnsä tulokset levisivät poikkeuksellisen laajalti.

Sata vuotta Inhaa myöhemmin syntynyt Juha Metso elää täysin toisenlaisessa maailmassa, jossa kaikenlaisten pysähtyneiden ja liikkuvien kuvien virta vaikuttaa ehtymättömältä. Massan määrästä riippumatta parhaat erottuvat, ja Metsolla on näkyvä asema 2000-luvun alun itäisyyden kuvaajana – sekä Suomen idän, että Venäjän. Monet hänen kirjoiksi päätyneistä aiheistaan ovat samalla niitä, jotka Suomea ja Venäjää yhdistävät: Karjala, Suursaari ja näyttelijä Ville Haapasalo.

Metso liittyy 1870-luvun alusta lähtien Karjalassa matkanneiden valokuvaajien pitkään sarjaan. Inha on yhä heistä tunnetuin, mutta hän ei ole ainoa. Inhan esimerkki saatteli matkaan sadat tai tuhannet idästä kiinnostuneet kuvaajat, joille Karjalan syrjäseudut edustivat pitkään aitoa tai ainakin muuta maata alkuperäisempää Suomea.

Myös valokuvaajien suosikkikohteet muuttuivat. Siinä missä Suomen identiteettiä vielä 1900 luvun viime vuosikymmeninä rakennettiin luonnon ja maaseudulle jääneen kansan varaan, vuosituhannen vaihteessa keskiöön nousivat kansainvälisyys, metropolit ja ultraurbaani elämäntapa. Reportaasit runon ja rajan tieltä loppuivat kuin seinään. Itään lähtivät enää harvat, ja Metso oli yksi heistä.

Suomessa itseään uusintaville stereotypioille on jykevä tausta vähintäänkin kaikkien niiden alueiden osalta, joissa Metso on kirjojaan kuvannut. Jos Karjala miellettiin Inhan aikana Suomen kulttuurin kehdoksi ja toisen maailmansodan jälkeen vääryydellä viedyksi, Venäjä on aina ollut meille suuri, monimutkainen ja arvaamaton. Metson tuotanto ei tätä mielikuvaa romuta. Syynä ei ole sen paremmin Metso kuin Venäjäkään vaan se, että Metso liikkuu tavallisen kansan parissa – näin kuvien katsoja ainakin olettaa. Raportoivan otteen ja sisällön merkkien perusteella päättelemme, että Metso ei etsi ökyrikkainta tai moderneinta ja tyylikkäintä, vaan keskittyy siihen, missä Venäjä ei näytä samalta kuin kaikki maailman suurkaupungit. Siksi Venäjä näyttää Venäjältä, ja Metson jäljiltä myös siksi jää.

Juha Metso on aktiivinen ja näkyvä kuvajournalisti. Lisäksi hän on systemaattisesti uraansa luova kuvataiteilija. Aikakauslehden sivuilla ja gallerian seinillä kuvat voivat olla joskus samoja, mutta ne näyttäytyvät eri rooleissa. Käyttökuvan ja taidekuvan hiuksenhieno ero rakentuu kontekstuaalisuuden määrittämän tulkinnan varaan. Painettu tai verkossa jaettu kuva lävistää aina vähintään tuhannet silmäparit, mutta kuvista vain harvat jäävät eloon sillä perusteella, että niitä ei voi unohtaa. Vedostetulla kuvalla on toinen, pysyvämpi luonto. Se on yksilö ja artefakti. Se ei voi olla koskaan kaikkien omaisuutta.

Metso on seikkailija. Hän on äärimmäisen ammattitaitoinen ja työskentelee määrätietoisesti, vaikka etenee vaistonsa varassa. Hän on ahkera ja luotettava, mutta samalla persoonallinen ja yllättävä. Sellaiset pärjäävät vaikeinakin aikoina, sillä heiltä eivät tarinat lopu. Representaation positiivinen voima on kyky ei vain tallentaa ja toistaa, vaan myös luoda uudelleen ja uudeksi sitä, mihin valokuvat pureutuvat ja mistä ne kertovat.

Juha Metso luo kertomalla todellisuuden oman katseensa kautta. Lisäksi kaikilla Metson kuvilla on yksi yhteinen piirre, kyky liikkua ajassa. Mitä ikinä hän kuvaakin, lopputuloksessa menneisyys keskustelee nykyisyyden kanssa. Paikalla ei ole väliä, ei tilanteella eikä vuodenajalla. Arkipäivän dokumentaristi Juha Metso on eeppinen tarinankertoja, joka tuo katsojien eteen peittelemättömiä ja karun kauniita näkymiä ihmisyyden kaikkiin kerroksiin, ihmisten kuoriin yhtä uteliaan intohimoisesti kuin kuorten sisälle.

Toimittaja Riitta Raatikainen

Riitta Raatikainen on kuratoinut useita kotimaisia ja kansainvälisiä valokuvanäyttelyjä Suomessa. Lisäksi hän on kirjoittanut aktiivisesti valokuvasta eri julkaisuissa. Teksti koostuu osista Juha Metson näyttelyjulkaisun artikkelia Salon taidemuseo Veturitallin ja Lappeenrannan taidemuseontuottamasta kirjasta.

---

 

Juha Metso’s photographs have sparked interest for as long as they have been in the papers, in books and in exhibitions. He always seems so enthusiastic and touched by, for what is for many, uninteresting or too complicated and difficult. He has the ability to incite collaboration with unique individuals that many of us would not be able to approach or those we avoid because we hold them as impossible.

Metso is profiled as a storyteller in both his photo journalism and his broader production of imagery. The results of his work often end up being presented with the written word.

Metso is an adventurer. His is exceptionally professional and determined, even if he is working instinctively. He works hard and is trustworthy, but at the same time is unique and unpredictable. These are the kinds of people who succeed even in hard times, because their stories never end.

Juha Metso creates reality by telling a story through his own eyes. In addition, all of Metso’s images have a common trait; the ability to move through time. In everything he photographs, the past converses with the present.

Journalist Riitta Raatikainen

Riitta Raatikainen has curated several national and international photography exhibitions in Finland. In addition, she has actively written about photography in different publications. This text is part of an article written for Juha Metso’s exhibition book, published by the Salo Art Museum Veturitalli and the Lappeenranta Art Museum.