CAJ BREMER

Caj Bremer
(b. 1929, Helsinki)
Currently based: Sipoo

Caj Bremer on suomalainen valokuvaaja ja akateemikko. Hän on suomalaisen kuvajournalismin merkittävimpiä edustajia.

Caj Bremer oppi ammattinsa perustaidot ateljeeassistenttina, mutta syntyi valokuvaajana varsinaisesti vasta aloitettuaan työt Hufvudstadsbladetissa 1952. Tämän jälkeen hän siirtyi Lehtikuvaan ja vuonna 1957 Viikkosanomiin. Suurten amerikalaisten ja eurooppalaisten uutiskuvalehtien tapaan Viikkosanomat julkaisi laajoja reportaaseja läheltä ja kaukaa. Niiden merkitys lukijoiden maailmankuvan rakentajina oli suuri aikana, jolloin televisio otti vasta ensiaskeleitaan osana päivittäistä tiedonvälitystä.

Viikkosanomat lakkasi ilmestymästä 1970-luvun puolivälissä, mutta Bremer oli jo tätä ennen siirtynyt Helsingin Sanomien valokuvaajaksi. Hän kuvasi lisäksi muotia sekä helsinkiläisille salongeille että Me Naiset -lehdelle. Myöhemmin Bremer työskenteli myös taiteilijaprofessorina.

Uransa alussa Caj Bremer kiinnittyi osaksi humanistisen valokuvauksen traditiota. Tätä erityisesti ranskalaisessa valokuvassa vaikuttanutta ja mm. Henri Cartier-Bressonin edustamaa virtausta hallitsi kiinnostus ihmistä ja tämän välitöntä ympäristöä kohtaan. Humanistien kuvat ovat kohdettaan kunnioittavia ja usein lyyrisen kauniita, vaikka arjen karuus on niissä usein voimakkaasti läsnä.

Bremerillä on tarkka ja oivaltava katse. Nopeasti vaihtuvissa olosuhteissa hänen kysynsä hallita kompositio ja valo toimii pettämättömästi. Hän kykenee pelkistämään olennaisen näennäisen yksinkertaiseksi kuvaksi, jota lempeä huumori usein sävyttää.

Huumori erottaakin Bremerin kuvat valtavirrasta. Suomalaisen valokuvan paatoksellisen vakava perussävy ei ole koskaan kotiutunut Bremerin tuotantoon, sen sijaan hän kykenee poimimaan kuviinsa iloa ja hyväntahtoista hymyä.

Poikkeuksellisen sosiaalisen lahjakkuutensa vuoksi Bremer on myös aina hallinnut tilanteen, liikkuipa hän sitten pimeiden laitakaupunkien kujilla tai vallanpitäjien hoveissa. Hänen kuvissaan julkisuuden henkilöt näyttäytyvät yhtä helposti lähestyttävinä kuin tavalliset ihmiset.

Teksti: Ateneumin taidemuseo

---

 

Caj Bremer is a Finnish photographer and academic. He is one of Finland’s most important representatives of photojournalism.

Caj Bremer learned the basics of his profession as a studio assistant, but he only truly became a photographer when he began to work at the Hufvudstadsbladet newspaper in 1952. After this, he transferred to Lehtikuva a photojournalist agency and to Viikosanomat a hebdomadal magazine in 1957. Similarly to the great American and European news magazines, the Viikkosanomat would publish lengthy reportage stories from near and far. The influence of these stories as the foundation of a world view, was great in a time when television was only just taking its first steps as a media in the daily communication.

The Viikkosanomat discontinued in the mid 1970’s but Bremer had already transferred to the Helsinki Sanomat newspaper as a photographer. In addition he photographed fashion along with the Helsinki salons and for the Me Naiset magazine. Later Bremer worked as a professor of fine art.

At the beginning of his career, Caj Bremer associated himself with the tradition of humanistic photography. This was particularly influence by the work of Henri Cartier-Bresson which expressed an interest in people and their immediate environment. Humanistic photographs are often seen as respectful and lyrically beautiful even though the hard austerity of reality is often strongly present.

Bremer has a sharp and observant regard. He uses unfaltering skill when handling light and composition in rapidly changing situations. He understands how to simplify what is there into a simple image, often tainted by a gentle humour.

Bermer’s humour sets him apart from the mainstream. The typically serious undertone of Finnish photography never settled into Bremer’s production, instead he always had the ability to find joy and a benevolent smile in his images.

Because he is exceptionally gifted socially, Bremer has also been able to handle all kinds of situations from black market alleys to political leaders in their courts. In his photographs, public figures appear just as easily approachable as any ordinary person.

Text from the Ateneum Art Museum